
Implantin kesto kiinnostaa jokaista, joka harkitsee puuttuvan hampaan korvaamista ja miettii, kannattaako 2000-3500 euron hoitoon sijoittaa. Hyvin luutunut hammasimplantti voi toimia vuosikymmeniä. Lopputulos riippuu kuitenkin paljon asioista, joihin potilas voi itse vaikuttaa. Tässä artikkelissa käydään läpi, kuinka kauan implantit tutkimusten mukaan kestävät, mitkä tekijät lisäävät epäonnistumisen riskiä ja miten riskejä voi pienentää ennen hoitoa ja sen jälkeen.
Implantin kesto tutkimusten valossa
Pitkäaikaistutkimuksissa noin 90-95 % implanteista on yhä paikallaan 10 vuoden kuluttua. Moderneilla titaani-implanteilla, kuten Straumannin, Nobel Biocaren ja Astra Techin järjestelmillä, tulokset ovat samaa luokkaa. Moni implantti toimii 20-30 vuotta.
Implanttiruuvi ja kruunu kannattaa erottaa toisistaan. Leukaluuhun kiinnittynyt ruuvi voi kestää koko eliniän, mutta sen päällä oleva keraaminen tai zirkoniakruunu kuluu ja voi lohjeta. Kruunun uusiminen tulee usein ajankohtaiseksi 10-15 vuoden kuluttua, ja se maksaa yksityisellä hammasklinikalla tyypillisesti 800-1500 €.
Se, että implantti on yhä suussa, ei vielä tarkoita hoidon onnistuneen. Implantti voi olla tukevasti kiinni, vaikka sen ympäriltä olisi hävinnyt luuta tai ien vuotaisi jatkuvasti. Siksi hammaslääkäri arvioi tilannetta myös ientaskujen syvyyden, luutason ja hammasröntgenkuvien perusteella.
Varhainen ja myöhäinen epäonnistuminen
Varhainen epäonnistuminen tapahtuu yleensä 3-6 kuukauden kuluessa asennuksesta, kun implantin pitäisi kiinnittyä luuhun eli osseointegroitua. Taustalla voi olla infektio, heikko luun laatu, liian aikainen kuormitus tai tupakointi. Ongelma huomataan usein vasta, kun kruunua ollaan kiinnittämässä ja implantti liikkuu.
Tämä ei ole maailmanloppu. Uusi implantti voidaan usein asentaa 2-3 kuukauden paranemisen jälkeen, joskus luunsiirron kanssa.
Myöhäinen epäonnistuminen kehittyy vuosien kuluessa. Yleisin syy on peri-implantiitti, implantin ympäristön tulehdus, joka tuhoaa kiinnityskudosta samaan tapaan kuin parodontiitti luonnonhampaan ympäriltä. Muita syitä ovat purennan ylikuormitus, kiinnitysruuvin löystyminen ja harvoin itse implantin murtuminen.
Implantin epäonnistumisen keskeiset riskitekijät
Kokenut implanttihammaslääkäri käy ensimmäisellä käynnillä läpi terveyshistorian ja elintavat, koska ne ennustavat lopputulosta usein paremmin kuin itse leikkaus. Tutkimuksissa toistuvat erityisesti nämä riskitekijät:
Tupakointi – epäonnistumisen riski on suunnilleen kaksinkertainen, ja myös nuuska heikentää ikenen verenkiertoa.
Hoitamaton tai aiempi parodontiitti – samat bakteerit hyökkäävät myös implantin kimppuun.
Huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes – haavojen paraneminen hidastuu ja tulehdusalttius kasvaa.
Narskuttelu ja bruksismi – voimat kohdistuvat implanttiin ilman luonnonhampaan joustavaa kiinnityskudosta.
Puutteellinen kotihoito ja välistä jääneet huoltokäynnit.
Rajatapauksia on myös. Hyvässä hoitotasapainossa oleva diabetes ei juuri nosta riskiä, joten diagnoosi ei automaattisesti estä hoitoa. Yhteys toimii kumpaankin suuntaan, mitä käsitellään tarkemmin artikkelissa parodontiitin yhteydestä diabetekseen ja sydänterveyteen. Pään ja kaulan alueen sädehoito, suonensisäinen bisfosfonaatti- tai denosumabilääkitys ja voimakas immunosupressio vaativat sen sijaan aina erityistä harkintaa ja usein yhteistyötä hoitavan lääkärin kanssa.
Ikä ei sinänsä ole este. Terve 80-vuotias voi saada implantin hyvin tuloksin. Nuorilla tilanne on päinvastainen: implanttia ei asenneta ennen kuin kasvojen kasvu on päättynyt, mikä tarkoittaa usein noin 18-25 vuoden ikää.
Myytti: implanttia ei tarvitse hoitaa, koska siihen ei tule reikää
Titaani ei reikiinny, joten moni olettaa implantin olevan huoltovapaa. Karies ei ole implantin uhka, mutta bakteeriplakki on. Implantin ympärillä ei ole luonnonhampaan kiinnityskudosta, joten tulehdus voi edetä luuhun jopa nopeammin kuin luonnonhampaan ympärillä.
Tyypillinen tilanne vastaanotolla: alaleuan implantti on ollut paikallaan kahdeksan vuotta ilman kontrollikäyntejä. Potilas huomaa ienverenvuotoa harjatessa ja pahaa makua suussa, mutta kipua ei ole. Röntgenkuvassa luuta on hävinnyt 3-4 mm. Kivuttomuus on juuri se syy, miksi ongelma huomataan myöhään.
Yleisimmät virheet, jotka lyhentävät implantin ikää
Ensimmäinen virhe on lopettaa käynnit hoidon valmistuttua. Implantti kannattaa tarkastuttaa 6-12 kuukauden välein hammaslääkärillä tai suuhygienistillä, jolla on implanttien puhdistukseen sopivat välineet. Tavallinen metallikyretti voi naarmuttaa implantin pintaa.
Toinen virhe on palata tupakointiin heti leikkauksen jälkeen. Paranemisen kannalta kriittisimpiä ovat ensimmäiset 8 viikkoa, mutta haitta jatkuu koko implantin elinkaaren ajan.
Kolmas virhe liittyy hoitomatkoihin. Virossa tai Unkarissa implantti voi olla 30-50 % halvempi, mutta komplikaation sattuessa hoito tehdään yleensä Suomessa täyteen hintaan. Jos implanttijärjestelmä on harvinainen, varaosia ei välttämättä saa. Pyydä aina implanttipassi, josta näkyvät valmistaja, malli, halkaisija ja pituus, hoidettiinpa implantti missä tahansa.
Näin pidennät implantin käyttöikää
Hyvä ennuste rakennetaan jo ennen leikkausta. Huolellinen implanttisuunnittelu sisältää yleensä kartiokeilatietokonetomografian (CBCT), jolla arvioidaan luun määrä ja hermojen sijainti, sekä aktiivisen parodontiitin hoidon ennen implantin asennusta. Hoidon vaiheista ja paranemisajoista kerrotaan tarkemmin artikkelissa hammasimplanttien prosessista ja parantumisajasta. Hammaslääkärin laillistuksen voi tarkistaa Valviran ylläpitämästä JulkiTerhikki-palvelusta.
Hoidon jälkeen ratkaisee arki. Implantin ja ikenen rajakohta puhdistetaan päivittäin sopivan kokoisella hammasväliharjalla, ja sähköhammasharja helpottaa harjausta. Narskuttelijalle tehdään yleensä yöllä käytettävä purentakisko. Käytännön puhdistusvinkit löytyvät artikkelista implantin huollosta kotona ja vastaanotolla.
Kela ei korvaa implanttihoitoa, mutta joitakin tutkimuksia voi saada korvattua. Julkisella puolella implantteja tehdään vain erityistapauksissa, esimerkiksi tapaturman tai synnynnäisen hammaspuutoksen vuoksi.
UKK
Voiko implantti hylkiytyä kuten siirrännäinen?
Varsinainen allerginen hylkimisreaktio titaanille on erittäin harvinainen. Varhainen epäonnistuminen johtuu lähes aina siitä, että luutuminen ei onnistu, tai infektiosta. Jos titaaniallergiaa epäillään, vaihtoehtona voidaan harkita zirkoniumimplanttia.
Miten huomaan, että implantissa on ongelma?
Varoitusmerkkejä ovat ienverenvuoto, turvotus, märkä, paha maku, ikenen vetäytyminen ja kruunun heiluminen. Kipua ei välttämättä ole. Jos huomaat jonkin näistä, varaa aika hammaslääkärille. Voimakas kipu tai kasvojen turvotus on syy ottaa yhteys päivystykseen.
Voiko epäonnistuneen implantin tilalle laittaa uuden?
Usein voi. Paranemiseen menee tyypillisesti 2-3 kuukautta, ja joskus tarvitaan luunsiirto. Onnistumisen mahdollisuudet arvioidaan aina yksilöllisesti, ja ensin selvitetään, miksi ensimmäinen implantti epäonnistui.
Pitkäikäinen implantti on yhteistyön tulos
Valtaosa implanteista kestää yli kymmenen vuotta, ja moni pysyy paikallaan koko eliniän. Suurimmat riskit, kuten tupakointi, hoitamaton ientulehdus, narskuttelu ja välistä jääneet kontrollit, ovat pitkälti potilaan omissa käsissä. Hoito on aina yksilöllistä, joten oma riskiprofiili kannattaa käydä läpi hammaslääkärin kanssa ennen päätöstä. Kun implantti on paikallaan, sitä kannattaa hoitaa vähintään yhtä huolellisesti kuin omia hampaita.